Yrttejä, hyötykasveja ja kauniita kukkia

Luonto tarjosi varhaismoderneille ihmisille sekä parantavia rohtoja että kallisarvoisia hyötykasveja. Kasvit ja niiden ominaisuudet kiinnostivat lääkäreitä, sillä sairaiden hoito oli luonnosta saatavien lääkeaineiden, joko lääkekasvien tai eläinperäisten lääkeaineiden varassa. Tiedemiesten parissa luontoa järjestettiin luokkiin ja lahkoihin ja valjastettiin kunnianhimoisiksi viljelykokeiluiksi. Ruotsissa teetä, silkkiäispuita, riisiä, sahramia ja banaania yritettiin Carl von Linnén johdolla jalostaa Pohjois-Euroopan kylmää ilmastoa sietäviksi hyötykasveiksi. Näin kalliit tuontitavarat olisi voitu korvata kotimaisella tuotannolla.

Prospero Alpini (1553–1617, myös tunnettu nimellä Prosper Alpinus) oli 1500-luvulla elänyt venetsialainen lääkäri ja kasvitieteilijä. Kerätäkseen tietoja eksoottisista kasveista hän matkusti 1580 Egyptiin Venetsian konsulin henkilääkäriksi. Alpini tutki erityisesti taatelipalmuja ja havaitsi, että niillä oli kaksi sukupuolta. Palmut eivät kantaneet hedelmää ennen kuin miespuolisten kasvien siitepöly oli tavoittanut naispuolisten kasvien kukat. Muiden muassa Alpinin havaintojen pohjalta ruotsalainen Carl von Linné kehitti kuuluisan biologisen luokittelujärjestelmänsä, joka perustui kasvien osalta tietoon siitä, ovatko heteet ja emit samassa vai eri kukassa sekä heteiden lukumäärään.

Prosperi Alpini_lev200

De Medicina Egyptiorum

Prospero Alpini julkaisi Egyptin-matkansa satona useita teoksia. Hänen tunnetuin tutkielmansa De Plantis Aegypti liber (1592) Egyptin kasveista esitteli eurooppalaisille useita aiemmin tuntemattomia kasveja, muiden muassa okran ja paternosterpavun, jonka punaisia siemeniä käytetään vielä nykyään rukousnauhojen ja korujen valmistamiseen. Turun kaupunginkirjaston kirjakokoelmassa on hänen Egyptin lääketieteen De Medicina Egyptiorum -teoksensa neljäs osa, jossa Alpini ensimmäisenä eurooppalaisena kuvailee kahvipapuja ja kahvin ominaisuuksia. Teos painettiin ensimmäisen kerran Venetsiassa 1591, ja Turun kaupunginkirjaston kokoelmissa on kirjan vuonna 1646 Pariisissa painettu versio.

1600-luvun Ruotsin valtakunnassa suuren suosion saavutti Arvid Månsson Rydaholmin En myckit nyttigh Örta-Book (1628), erittäin hyödyllinen yrttikirja, josta otettiin vuosisadan kuluessa kahdeksan painosta. Turun kaupunginkirjaston kokoelmassa on yrttikirjasta vuoden 1642 painos. Arvid Månsson oli ruotsalainen papinpoika, joka oli opiskellut lukiossa mutta ei jostain syystä jatkanut opintietään yliopistoon.

Örta Book_lev500

Arvid Månsson Rydaholmin En myckit nyttigh Örta-Book (1628) osoittautui nimensä mukaisesti erittäin hyödylliseksi yrttikirjaksi.

Månssonin yrttikirjassa kerrotaan, miten apilanlehdet oluen kera lämmittivät kylmenneen vatsan ja veden kera nautittuna raikastivat pahanhajuisen hengityksen. Månsson luettelee myös lukuisia lääkkeiksi kelpaavia kukkia, ruusun, orvokin, kehäkukan, kamomillasaunion, krassin, akileijan, unikon ja ritarinkannuksen. Ruususta valmistettu pulveri tyrehdytti nenäverenvuodon ja vahvisti löysiä hampaita. Ruusuvedellä kostutettu kangas ohimoilla auttoi päänsärkyyn ja kirkkaaseen hunajaan sekoitettuna ruusu poisti kehosta liian nesteen. Käärmeenpuremaa saattoi hoitaa orvokista tai hampusta valmistetulla hauteella. Krassi auttoi hammassärkyyn ja tilli korvakipuihin. Koiruoho karkotti päätäit.

Kuukautisten tuloa edistävinä rohtoina, siis eräänlaisina aborttilääkkeinä, yrttikirjassa mainitaan pujo, nokkonen, rohtovirmajuuri, porkkana, ohdake ja katajanmarja. Porkkanan ohella myös muita ruokakasveja, kuten naurista, retikkaa, piparjuurta, kaalia ja erilaisia sipuleita, saattoi käyttää lääkkeinä. Luonnollisesti Månsson esitteli myös Pohjolassa kasvavien yrttikasvien lääkinnälliset ominaisuudet. Joka kodin yrttiapteekkiin oli syytä varastoida salviaa, iisoppia, lipstikkaa, anista, kirveliä, rosmariinia, persiljaa ja timjamia.

Örta Book_sisäaukeama_lev500

Månsson kertoo En myckit nyttigh Örta-Book:ssamyös Pohjolassa kasvavien yrttikasvien lääkinnälliset ominaisuudet.

Amerikasta tuotujen perunan, maissin ja tupakan sopeutuminen Eurooppaan innosti maanosan kasvitieteilijöitä ja teki kasvitieteestä yhden 1700-luvun tärkeimmistä hyötytieteistä. Ruotsissakin pohdittiin, miksi maksaa kalliisti siirtomaatavaroista, jos sahramia voitaisiin viljellä Lapin tuntureilla tai teepensaita Uppsalan puutarhoissa. Suomessa Turun Akatemian taloustieteen professori Per Kalm perusti Turkuun kasvitieteellisen puutarhan. Taloustieteen professorina Kalmin tehtäviin kuului uusien hyötykasvien kotiuttaminen Suomen ilmastoon ja maaperään. Kasvitieteellinen puutarha sijaitsi Piispankadun varrella, ja siellä turkulaiset saattoivat käydä ihmettelemässä Kalmin Amerikasta tuomia omenapuita, marjapensaita, raparperia, tuoksuvatukkaa sekä koristekasveja ja köynnöskasveja, joita kasvatettiin huvimajojen suojaksi.

Pehr Kalmin akateeminen oppi-isä, ruotsalainen Carl von Linné (1707–1778, vuoteen Carl Linneus) oli aikansa johtavia eurooppalaisia kasvitieteilijöitä, ”kukkaiskuningas”, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. von Linné kartoitti tutkijanuransa kuluessa Ruotsin valtakunnan luonnonvaroja, kasveja, eläimiä ja kiviaineksia. Flora Svecican ensimmäisessä painoksessa vuodelta 1745 hän esitteli 1140 ruotsalaista ja suomalaista kasvia. Kustakin kasvista mainitaan latinalainen nimi, kansankieliset nimet, maantieteellinen levinneisyys ja farmakologiset käyttömahdollisuudet.

Flora Svecica_lev200

Carl von Linnén Flora Svecica

Ainoa kasvia esittävä piirros kirjassa esittää vanamoa, joka on latinalaiselta nimeltään Linnaea borealis (pohjoinen). Tämä von Linnén lempikukka kantaa siis hänen nimeään ja on kuvattu useisiin Carl von Linnén muotokuviin ja myös hänen aateliseen vaakunakilpeensä.

kukkakuvaliite_lev500

Carl von Linnén Flora Svecican ensimmäisessä painoksessa vuodelta 1745 on vain yksi kuvaliite. Se esittää Linnaea borealista eli vanamoa.

Kirsi Vainio-Korhonen
Suomen historia, Turun yliopisto

Kirjat
1. Prosperi Alpini de Medicina ægyptiorum. Libri qvatvor. Pariisi 1643.
2. En myckit nyttigh örta-book, om the herlige örter, som vthi thet höghberömde konungarijket wårt käre fädernesland Swerige åhrligen wäxa. Såsom ock någhra utländska örter, huruledes som the emot månge bådhe inwertes och vthwertes kranckheeter och siukdommar brukas skola. Tukholma 1642.
3. Caroli Linnaei Flora svecica, exhibens plantas per regnum sveciae crescentes, systematice cum differentiis specierum, synonymis autorum, nominibus incolarum, solo locorum, usu pharmacopaeorum. Tukholma 1745.

Kuvat: Turun kaupunginkirjasto

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s