Merkityt kirjat

Opintokokoelman teoksia silmäillessä huomio kiinnittyy paitsi itsessään näyttäviin teoksiin, myös niissä oleviin runsaisiin merkintöihin: kirjojen kansia ja sivuja koristavat nimikirjoitukset, leimat ja exlibrikset. Kuka on laittanut kirjan sivut kansien väliin, ja mitä exlibrikset oikeastaan kertovatkaan?

Kirjoissa on näkyvillä monenlaisia merkkejä, jotka kertovat niiden alkuperästä ja käytöstä. Olemme tottuneet siihen, että kirjoissa ilmoitetaan painopaikka, painaja ja kustantaja. Nämä tiedot selviävät muutamin poikkeuksin myös kaikista opintokokoelman kirjoista. Kustantamon ja kirjapainon välinen jako ei tosin ole ollut aina yhtä selvä, millaiseksi sen nykyään miellämme. Esimerkiksi opintokokoelman 1700-luvulla painetuissa teoksissa on järjestään merkitty yksinomaan painaja. Painajista eroavia kustannusyhtiöitä alkaa esiintyä vahvemmin vasta 1800-luvulla. Tämä olikin aikaa, jolloin kirjakauppiaan tehtävä eriytyi omaksi ammatikseen ja kustantajan asema vahvistui. Kenttä oli kuitenkin vielä varsin sekava: osa kirjakauppiaista kustansi ja painoi teoksia itse, kun taas toiset hankkivat kaikki myyntikirjansa ulkopuolisilta toimijoilta.

Kirjapainon tehtäviin kuului pitkään pelkästään tekstien ja kuvien painaminen suurille arkeille. Kirjakauppojen hyllyt notkuivatkin 1700–1800-luvuilla suurimmaksi osaksi näistä arkeista. Ostettuaan kirjan – eli kasan painettuja arkkeja – ostaja toimitti arkit taiteltavaksi ja sidottavaksi kirjansitojalle. Tässä kohtaa kirja sai kannet eli sen muodon, millaiseksi nykyään ymmärrämme kirjan esineenä. Tästä seuraa se, että samat teokset voivat kätkeytyä erilaisten kansien taakse. Huonokuntoisia kansia on uusittu myöhemmin myös kirjaston toimesta. Esimerkiksi Sven Hedinin (1865–1952) Transhimalajalle suuntautuneesta matkasta kertova teos esiintyy opintokokoelmassa niin ruskeissa kuin vaaleansinisissäkin kansissa, vaikka painos on sama (1909).

Transhimalaja_pienempi

Kansien lisäksi sitoja saattoi jättää itsestään kirjallisen jäljen kirjaan. Opintokokoelmasta löytyy useita kirjoja, jotka turkulainen kirjansitomo G. A. Zimmermann on merkinnyt töikseen. Pieni suorakaiteenmuotoinen paperimerkki on liimattu esimerkiksi teoksen Bland menniskoätare. Fyra års resa i Australien (1889) etukannen sisäpuolelle.

kollaasi Samassa kannessa on myös huomattavasti kookkaampi ja koristeellisempi paperinen merkki, exlibris. Exlibris on kirjanomistajan merkki, joka liimataan useimmiten kirjan etusisäkanteen. Exlibris koostuu usein symbolisesta kuvasta, omistajan nimestä sekä sanoista ex libris. Kirja, johon merkki on liimattu, on yksi omistajansa kirjoista (lat. ex libris), jotka muodostavat hänen kirjastonsa.

Kuvan exlibris on tähän määritelmään nähden poikkeuksellinen, sillä se koostuu pelkästään symbolisesta kuvasta. Tällaisia merkkejä kutsutaan puhuviksi exlibriksiksi. Kyseinen exlibris on turkulaisen lehtori ja taiteenharrastaja Gustaf Cygnaeuksen (1851–1907) omistajamerkki. Symbolisen kuvan joutsenet on johdettu omistajansa sukunimestä: latinankielen sana cygnus kääntyy suomeksi joutseneksi. Kyseisen exlibriksen ainoat kirjalliset merkinnät ovat sen alareunassa: C. A. 90. Merkintä viittaa exlibriksen tekijään ja aikaan: arkkitehti Carl Armfelt teki kyseisen kirjanomistajamerkin vuonna 1890. Samainen merkintä yhdellä lisävuodella – C. A. 91 – löytyy myös Turun kaupunginkirjaston exlibriksestä.

ca91_mini

Molemmat merkit ovat 1890-luvulta, joka oli exlibrisharrastuksen uuden nousun aikaa. Muuten vuosisata oli ollut exlibriksien kannalta heikko ja paperiset kirjanomistajamerkit olivatkin harvinaisia. Exlibriksien sijaan omistusta saatettiin merkitä nimikirjoituksella tai kumileimasimella.

upseeri_mini

Gustaf Cygnaeuksen exlibrikset ovat yleinen näky opintokokoelmassa. Lisää Cygnaeuksesta, tämän lahjoittamista teoksista, sekä muista kokoelmassa esiintyvistä exlibriksistä myöhemmin.

Lisätietoa aiheesta:
Kinos, Mirjam: Exlibris. Kustannus Pohjoinen, Oulu 1989.
Hakapää, Jyrki: Kirjan tie lukijalle: kirjakauppojen vakiintuminen Suomessa 1740–1860. SKS, Helsinki 2008.

Jyrki Hakapää esitelmöi aiheesta Kirjamarkkinat 1800-luvun alkupuolen Turussa osana Studia generalia -luentosarjaa Turun kaupunginkirjastolla 9.10.2013.
 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s